Onko Vihdin vapaaseurakuntaa ilman Länsi-Uusimaan Viadia ry:tä, tai päinvastoin?
Harvoin näkee niin tiivistä seurakunnan ja diakoniatyön järjestön yhteiseloa kuin Vihdin Nummelassa.
Eniten tunnetuksi kyseinen paikka lienee tullut Anssi Kelan laulusta nimeltä Nummela, mutta yhdenlainen ilmiö on myös Viadian toimitiloissa kokoontuva seurakunta ja kaikki hengellinen toiminta.
Viadia on ollut väylä seurakuntaan, ja myös toisinpäin on tapahtunut liikehdintää.
Jo hieman pidempään mukana olleisiin lukeutuu Seppo Pihlajaharju, joka liittyi seurakunnan jäseneksi syksyllä 2015.
—Uudistuin uskossani, sillä olin ollut monta vuotta hunningolla, Pihlajaharju muistelee.
Muutoksen tärkeä linkki
Yksi linkki Pihlajaharjun ja seurakunnan välillä oli sen nykyinen pastori Timo Kulta. Tuttavuus pastorin kanssa alkoi jo aikanaan Rovaniemellä.
Rovaniemeltä Pihlajaharjun matka jatkui Helsinkiin ja Kallion kaupunginosaan. Houkutuksia baaripitoiseen elämään oli kaikkialla, joten ratkaisuna oli muutto Vihtiin.
—Timo pyysi minua kokouksiin, mutta en silloin vielä tullut lähteneeksi niihin. Katselin TV7:sta hengellisiä ohjelmia ja lopulta tein oman ratkaisuni.
—Kumpikaan meistä ei oikein tiedä, missä olemme ensimmäisen kerran tutustuneet toisiimme.
Jumalan kohtaamisen jälkeen hengellinen koti löytyi Vihdin vapaaseurakunnasta. Ja kuten kuvaan sopii, aktiivinen arkipäivän toiminta ohjasi askeleet Viadia Länsi-Uusimaan senioritaloon.
Kehityskäyrä on ollut selvä.
—Ensin olin kuntouttavassa toiminnassa, sitten vapaaehtoistyössä. Tällä hetkellä olen palkattuna työntekijänä ja vastuullani on kirpputori sekä ruoanjako, Pihlajaharju toteaa.
Vastuuta myös seurakunnassa
Kotiseurakuntaansa Pihlajaharju kehuu sananmukaisesti kodikkaaksi.
—Pieni seurakuntahan tämä on, mutta siinä on se hyvä puoli, ettei kukaan katoa massaan. Meidän seurakuntaamme jokainen on aina tervetullut.
Viadian vastuut ovat luonteva jatkumo sille, että Pihlajaharju on toiminut yrittäjänä markkinointialalla. Asioiden koordinointi onnistuu, ja kokemusta on muiden muassa kirpputorin pitämisestä.
Niiden lisäksi tehtävä on löytynyt myös seurakunnassa.
—Kun tulin mukaan seurakuntaan, säestäjiä oli kolmesta neljään henkilöä. Nyt kun vakituinen säestäjä muutti pois, olen säännöllisesti soittanut pianoa seurakunnan jumalanpalveluksissa.
—Vastuu on hyvä ja kasvattava asia. Toisaalta se myös velvoittaa. Sunnuntaisin ei voi olla pois ihan kevyestä syystä.
Pihlajaharju kiteyttää, että vaikka seurakunta ei ole valtavan suuri, tärkeintä on ihmisten saavuttaminen. Hän mainitsee, että melkein joka kokouksessa käy joku henkilö, joka ei ole ennestään tuttu.
Seurakunnan tehtäväksi on annettu kylvää Jumalan Sanaa.
”Olen löytänyt uuden perheen”
Vihdin Nummelassa asuvan Anne Saviolan elämäntarina on liiankin yleinen.
Oli yritys noin 20 vuoden ajan, kiinnekohta elämässä, kunnes edessä oli konkurssi. Saviolalle romahdus ei ollut pelkästään taloudellinen.
—Vetäydyin syrjään ja erakoiduin. Laiminlöin itseäni. Join kaljaa ja makasin sängynpohjalla, Saviola kuvailee.
—Koirasta pidin huolta säntillisesti, vaikka elämäni oli rappiolla.
Noin puoli vuotta sitten tapahtui muutos. Saviola koki Jumalan kosketuksen omassa elämässään.
—En olisi koskaan uskonut, että koittaa päivä, jolloin Taivaan Isä nostaa minut ylös sängyn pohjalta. Olen löytänyt syvemmän yhteyden Jeesukseen.
Yhteys Vihdin vapaaseurakuntaan ja Viadiaan löytyi, kun Satu Kulta esitteli Saviolalle seurakunnan toimintaa. Uutta tulijaa ei katsottu nenän vartta pitkin, vaan hänet otettiin avosylin vastaan.
—Seurakunnassa olen saanut kokea Hengen voimaa. Olen saanut uusia ystäviä ja olen löytänyt uuden perheen, Saviola iloitsee.
Vihdin senioritalo on tullut Saviolallekin tutuksi paikaksi.
—Teen kolme kertaa viikossa vapaaehtoistyötä. En pysty enää ajattelemaan, että viettäisin päivän vain maaten sängyn pohjalla. Olen ihmeissäni ja mahdottoman kiitollinen kaikesta johdatuksesta, jota olen saanut kokea Taivaan Isän seurassa.
—Kaikki senioritalolla kohdattavat mummot ja papat ovat ihania. On mukava jutella heidän kanssaan, sillä heillä monilla heistä on elämänkokemusta erilaisista tilanteista.
Viikkolehden lukijoille Saviolalla on rohkaisevia terveisiä.
—Haluan kehottaa kaikkia pysymään vahvana rukouksessa. Tulee uskoa siihen, mitä rukoilee, eikä toimia sitä vastaan. Vaikka minkälaisia myrskyjä tulisi, katse on pidettävä Jeesuksessa. Taivaan Isälle on kaikki mahdollista, Saviola kiteyttää.
